Rehellisyyttä Raaseporin kieliohjelmaan

Raaseporin suomenkielisiin kouluihin ajetaan RKP:n johdolla (Filip Björklöf & Tina Nykänen, EU 26.6.) kieliohjelmaa, jossa kaikilla olisi ensimmäisellä luokalla pakollinen A1-ruotsi. Kun he lisäksi esittävät, että A1-englannin heikkoutena on, että sen lukijoista vain 40% valitsee A2-ruotsin, lienee kieliohjelman taustat vihdoin avoimesti esillä: Kieliohjelma onkin puhdas ruotsinkielen ohjelma.

Ohjelmaa yritetään tukea tilastoilla: Koska A1-ruotsin lukijoista 90% ottaa A2-englannin, mutta A1-englannin lukijoista vain 40% valitsee A2-ruotsin, osoittaa tämä Björklöfin mukaan, että aikainen ruotsin opiskelu olisi erityisen hyväksi kielitaidon kasvattamiselle. Johtopäätös on kuitenkin virheellinen. Totuudenmukaisempi johtopäätös on, että 60% valintamahdollisuuden omanneista ei halunnut valita A2-ruotsia. Tämä fakta ei pakollisella A1-ruotsilla parane, eikä sillä paranneta ruotsinkielen asemaa. Varsinkin kun ainut - ja täysin käsittämätön - argumentti näyttää olevan muotoa: koska A2-ruotsin valitsee vain 40%, tulee ruotsista tehdä kaikille pakollinen A1-kieli!

A1-ruotsin lukijoille puolestaan A2-englannin ottaminen on käytännössä pakko, jos aikoo nykymaailmassa pärjätä. Osa heistä saattaisi toki valita jo A1-englannin, jos se olisi mahdollista (Tammisaaressa se ei ole). Pakkoruotsimallin esitetään myös olevan hyvä tuki toisen kotikielen kehitykselle niille kaksikielisille perheille, joissa käytetään pääasiassa vain yhtä kieltä kotona. Suomenkielisellä puolella näitä lapsia vain on hyvin vähän ja asia olisi järkevämpää hoitaa valinnaisuuden kautta.

Vaihtoehtomallia Björklöf moittii siitä, ettei se ”loisi täydellistä valinnanvapautta”, vaikka hänen ajamassaan mallissa valinnanvapautta ei ole lainkaan! Olennaista kuitenkin on, että vaikka kielivaihtoehdot sijoittuisivat eri kouluihin, on aina mahdollista valita koulu, jossa haluttu kieli on tarjolla. Kun Björklöf esittää, että kaksikielisessä ympäristössä on tärkeää ymmärtää toisiaan, tulisi myös ymmärtää laajemmin erilaisia tarpeita eikä keskittyä vain ruotsinkielen asemaan.

Björklöf sortuu valitettavasti myös älylliseen epärehellisyyteen lähtiessään leimaamaan vastapuolta poliittisten pisteiden metsästäjäksi. Minusta politiikassa ei ole kysymys irtopisteistä, vaan vastuullisten päätösten tekemisestä. Nämä päätökset koskevat monia lapsia ja niillä on laajat taloudellisetkin seuraukset sisään- ja ulosmuuttoa ajatellen. Raaseporin kieliohjelmaa ei tule viedä eteenpäin olemattomin perustein tai fanaattisin asentein.

 Miikka Soivio

Raaseporin Kokoomus, pj